Kevättuulet puhaltaa

Jaahas, taas on vierähtänyt kuukausi, ja se olisi viimeinen opiskelukuukausi Kanadassa! Itse asiassa ensi viikolla on viimeiset luennot ja sitten alkaa kaksi viikkoa kestävä tenttijakso. Kurssirakenne on täällä kuitenkin siitä mukava, että välitenteillä ja esseillä pystyy keräämään jo suorituspisteitä kasaan. Siispä lopputentin painotus on vain 30-50% riippuen kurssista, ja koska tähän mennessä suoritukset ovat menneet mukavasti, tentit eivät enää hirveästi stressaa.

Maaliskuuhun on mahtunut monenlaista. On kirjoitettu sivukaupalla esseitä, käyty ensiavussa, hiihdetty, tanssittu, podettu koti-ikävääkin ja iloittu kevään tulosta. Niin… kai se sieltä tulee, vaikka tänään taas ollaan reilusti miinuksella. Kevättä pääsin onneksi fiilistelemään pääsiäisenä etelämmässä, kun tein reissun San Franciscoon. Kaupunki oli kaunis, mutta vielä enemmän ihastuin kaupunkia ympäröivään luontoon. Aivan Golgen Gate -sillan toisella puolella avautuu upeat vehreät maisemat ja mainiot vaellusreitit. Muir Woods -punapuumetsä oli myös todella kokemisen arvoinen. Länsirannikkoa olisi mukava tutkia ajan kanssa joskus enemmänkin. Onneksi pääsen vielä Kanadan puolella sitä tekemäänkin.

Todellakin, vaihto alkaa tulla loppua kohti. "End of exchange" -sähköposteja putoilee, asunnon hankita Suomesta on jo käynnissä ja matkasuunnitelmat loppuajaksi alkavat selkiytyä. Liikkeelle lähdön kutina on jo suuri, tuntuu että Calgary on nyt jo nähty. Paikkaan ei ehtinyt muodostua mitenkään suurta tunnesidettä, mikä tekee lähtemisestä helpompaa. Joskus paljon lyhyempienkin vierailuiden jälkeen lähtö on tuntunut vaikeammalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aika täällä olisi ollut ikävää, ei todellakaan. Ihmisiä tulee varmasti ikävä, sekä yksittäisiä henkilöitä että yleisesti kanadalaista välitöntä ystävällisyyttä. Täällä olen ainakin oppinut, että tuntemattomille jutustelu on ihan ok, ja sitä mentaliteettia haluan ottaa mukaan täältä kotiinviemisiksi. Uskon että vaihtoaika on opettanut muutenkin avoimuutta, niin kuin usein matkustaessa yleensäkin käy. Vieraassa ympäristössä luottamus sekä itseensä että maailmaan kehittyy erityisen tehokkaasti. Sitä on vaikea mitata, mutta sen huomaa pienissä hetkissä kun huomaa toimineensa taas ehkä vähän erilailla kuin mitä olisi toiminut aiemmin. Uskaltaa ottaa tilaisuuksista kiinni kun niitä heitetään eteen ja mikä tärkeintä, luottaa siihen että pärjää. Sitten taas uskaltaa sukeltaa tuleviin seikkailuihin hymy huulilla.