Peiton alta kohti räätöntä elämää
(räkä - ilman räkää - räätön?)
Helmikuu on hujahtanut jo viikon eteenpäin kohti kevättä. Laskin juuri, että lähdin Suomesta kuusi viikkoa sitten. Ihan vähän aikaa sitten, ja samalla tosi kauan aikaa sitten. Turha kai sitä määritellä, täällä ollaan ja sillä selvä!
Kuuteen viikkoon on mahtunut paljon. Vähän liian ison osan siitä olen kuitenkin joutunut tuijottelemaan oman kämpän seiniä, sillä olen ollut kipeänä pitkään. Silloin kun en ole ollut liian kipeänä, olen yrittänyt pysyä tahdissa opintojen kanssa luentojen rullatessa, samalla kun itse olen ollut kääriytyneenä peittoon. Peittoon! Ah mikä onni, että sain ostettua sen juuri ennen kuin sairastuin, olin nimittäin melkein kuukauden ilman peittoa käyttäen pelkkää lakanaa. Miksi - hyvä kysymys. Liittyy jotenkin turhan kuluttamisen vastustamiseen, itsepäisyyteen ja liian positiiviseen käsitykseen omasta lämmönsäätelystä yöaikaan. Noh, nyt on peitto, ja luen ensimmäisen peiton kanssa vietetyn yön yhdeksi onnellisimmista hetkistä viimeisen kuukauden aikana. Se ei tarkoita sitä, että kuukausi oli muuten niin kehno, vaan sitä, että olin oikeasti todella onnellinen siitä peitosta. Okei, se peitosta tällä erää.
Kyllä sitä hyvin mieli nöyrtyy, kun on ensin innoissaan suunnitellut seikkailuita uudessa maassa ja kaupungissa ja sitten löytää itsensä sieltä peiton alta - ainoana ilon aiheenaan peitto (en näköjään pääse eroon tästä peittoaiheesta, vaikka kuinka yrittäisin...). Vaikkei persoonan muodossa oleva jumala maailmankatsomukseeni kuulukaan, niin näissä tilanteissa on osuvaa kuvitella se joku jumalolento siellä pilvilinnoissaan naureskelemassa vitsikkäästi, että siitäpäs sai taas muistutuksen elämän arvaamattomuudesta! Niinhän se on, eipä tässä maailmassa voi paljoa asioita suunnitella, on otettava mitä tulee.
Nyt kun sieltä peiton alta on pikku hiljaa kömmitty elävien kirjoihin, niin riemu on ollut suuri. Oi että kaikki tuntuu hienolta - niin opiskelu, ulkona käveleminen kuin ruuanlaittokin - kun päässä juoksee muukin kuin räkä. Koska sairastuessani yleensä aina mietin, että mikä tähän tilanteeseen ajoi, niin seurauksena yleensä alan kiinnittää elämäntapoihini enemmän huomiota. Siispä ruokavalioni on kukoistanut väriloistossaan viime aikoina. Koen sekä ruumiin- että sielunhoidon olevan yhtä tärkeitä osa-alueita, ja tällainen ateria hoitaa kyllä kumpaakin sataprosenttisesti. Eikä terveellisyys ole vain sairauden ehkäisemistä, vaan ylipäänsä itsensä arvostamista. Miksei sitä antaisi parasta mahdollista hoivaa tälle kaikista läheisimmälle tyypille jonka kanssa viettää joka sekunnin elämästään? Ei sillä että täydellisyyttä tälläkään saralla kannattaisi tavoitella - välillä se paras hoiva voi olla Ben&Jerry's-purkki.
Ai niin, mahtuihan tammikuuhun muutama isompi seikkailukin! Kuun alussa kävin Alaskassa, ja loppukuusta sairastamisen hetkeksi helpottaessa karattiin vaihtaritovereiden kanssa läheiseen kansallispuistoon. Näiltä reissuilta kuvasatoa tässä! Ensin Alaskasta:
Ja sitten Banffista:
Helmikuu on hujahtanut jo viikon eteenpäin kohti kevättä. Laskin juuri, että lähdin Suomesta kuusi viikkoa sitten. Ihan vähän aikaa sitten, ja samalla tosi kauan aikaa sitten. Turha kai sitä määritellä, täällä ollaan ja sillä selvä!
Kuuteen viikkoon on mahtunut paljon. Vähän liian ison osan siitä olen kuitenkin joutunut tuijottelemaan oman kämpän seiniä, sillä olen ollut kipeänä pitkään. Silloin kun en ole ollut liian kipeänä, olen yrittänyt pysyä tahdissa opintojen kanssa luentojen rullatessa, samalla kun itse olen ollut kääriytyneenä peittoon. Peittoon! Ah mikä onni, että sain ostettua sen juuri ennen kuin sairastuin, olin nimittäin melkein kuukauden ilman peittoa käyttäen pelkkää lakanaa. Miksi - hyvä kysymys. Liittyy jotenkin turhan kuluttamisen vastustamiseen, itsepäisyyteen ja liian positiiviseen käsitykseen omasta lämmönsäätelystä yöaikaan. Noh, nyt on peitto, ja luen ensimmäisen peiton kanssa vietetyn yön yhdeksi onnellisimmista hetkistä viimeisen kuukauden aikana. Se ei tarkoita sitä, että kuukausi oli muuten niin kehno, vaan sitä, että olin oikeasti todella onnellinen siitä peitosta. Okei, se peitosta tällä erää.
Kyllä sitä hyvin mieli nöyrtyy, kun on ensin innoissaan suunnitellut seikkailuita uudessa maassa ja kaupungissa ja sitten löytää itsensä sieltä peiton alta - ainoana ilon aiheenaan peitto (en näköjään pääse eroon tästä peittoaiheesta, vaikka kuinka yrittäisin...). Vaikkei persoonan muodossa oleva jumala maailmankatsomukseeni kuulukaan, niin näissä tilanteissa on osuvaa kuvitella se joku jumalolento siellä pilvilinnoissaan naureskelemassa vitsikkäästi, että siitäpäs sai taas muistutuksen elämän arvaamattomuudesta! Niinhän se on, eipä tässä maailmassa voi paljoa asioita suunnitella, on otettava mitä tulee.
Nyt kun sieltä peiton alta on pikku hiljaa kömmitty elävien kirjoihin, niin riemu on ollut suuri. Oi että kaikki tuntuu hienolta - niin opiskelu, ulkona käveleminen kuin ruuanlaittokin - kun päässä juoksee muukin kuin räkä. Koska sairastuessani yleensä aina mietin, että mikä tähän tilanteeseen ajoi, niin seurauksena yleensä alan kiinnittää elämäntapoihini enemmän huomiota. Siispä ruokavalioni on kukoistanut väriloistossaan viime aikoina. Koen sekä ruumiin- että sielunhoidon olevan yhtä tärkeitä osa-alueita, ja tällainen ateria hoitaa kyllä kumpaakin sataprosenttisesti. Eikä terveellisyys ole vain sairauden ehkäisemistä, vaan ylipäänsä itsensä arvostamista. Miksei sitä antaisi parasta mahdollista hoivaa tälle kaikista läheisimmälle tyypille jonka kanssa viettää joka sekunnin elämästään? Ei sillä että täydellisyyttä tälläkään saralla kannattaisi tavoitella - välillä se paras hoiva voi olla Ben&Jerry's-purkki.
Ai niin, mahtuihan tammikuuhun muutama isompi seikkailukin! Kuun alussa kävin Alaskassa, ja loppukuusta sairastamisen hetkeksi helpottaessa karattiin vaihtaritovereiden kanssa läheiseen kansallispuistoon. Näiltä reissuilta kuvasatoa tässä! Ensin Alaskasta:
 |
| Tässä kuvassa meidän porukka, johon lukeutui Arctic Youth Ambassadors -nuoria alaskalaisia ympäristöaktiiveja sekä muutama kansainvälinen vahvistus |
Ja sitten Banffista:
Kommentit
Lähetä kommentti