Politiikkaa ja poutapäiviä
Eka virallinen koulupäivä takana - ja olo on innokas kuin muinoin fuksina! Kyllä se maisemanvaihdos piristää, kuin myös aiheenvaihdos. Olen yllättävän inspiroitunut World Politics and Development -teemasta, nyt selailtuani kurssikirjojani. Tuo kuivakkaalta kalskahtava sana politiikka kun kätkee sisäänsä vähän kaikkea, ja se koskee ihan kaikkia. Kiintoisaa on, että jokaisessa kurssikirjassa sivutaan myös ympäristöasioita, jotka ovat se oma pääalani. Kursseilla käsitellään myös paljon historiaa, ihmisoikeuksia, kehitysmaiden tilannetta, taloutta... Kaikenlaista ihmisen eloon ja maailmanmenoon liittyvää. Jollain tavalla kaikessa laajuudessaan nämä opiskeltavat kokonaisuudet tuntuvat helpommalta hahmottaa kuin ympäristötieteiden opinnot koti-Suomessa. Kai se sitten täytyy myöntää, että oma kiinnostukseni kallistuu luonnontieteiden sijaan enemmän yhteiskunnalliseen ja humanistiseen puoleen. Luonto on minulle kaiken pohja ja perusta, kokemusten tarjoajana lyömätön ja mielenterveyden kannalta välttämättömyys, mutta eipä ne kemian kaavat tai laboratoriotakki päällä pipetointi ole koskaan sytyttäneet.
Yksi suuri ero tämän lukuvuoden ja edellisten välillä on se, että nyt saan kyllä treenata näkö- ja muistilihaksia oikein kunnolla, sillä kaikilla neljällä kurssilla on paksu kurssikirja joka opiskellaan lähes kannesta kanteen. Tenttejä on joka kurssilla 2-3. Yhdellä kurssilla siis suunnilleen saman verran, kuin koko 2,5 vuoden ympäristötieteiden opintojen aikana yhteensä... No ei nyt ihan, mutta melkein. Ryhmätöihin ja tutkielmiin tottuneena tämä tuntuu paluulta ylioppilaskirjoituksiin, mutta ei se mitään. Toisaalta pidän tällaisesta järjestelmällisestä asioiden läpikäynnistä - ryhmätöistä kun yleensä jää käteen se oman tutkimuskohteen tuloksena syntynyt pieni tiedon kaistale, mutta harvemmin sen enempää.
Mutta kuten todettua, ilman luonnossa oleskelua ei tämä hapella elävä olento selviäisi, joten onhan sitä pitänyt tämänkin kotipesän ympäristöä kartoittaa ja aika hyviä seikkailupaikkoja on alkanutkin löytyä. Ja mikä sen parempaa kuin luontoseikkailla aurinkoisessa poutasäässä - Calgary on tunnettu aurinkoisimpana kaupunkina Kanadassa. Täällä paistaa aurinko jopa 333 päivänä vuodessa! Kyllä kelpaa pimeiden ja pilvisten marras- ja joulukuun jälkeen.
Yksi suuri ero tämän lukuvuoden ja edellisten välillä on se, että nyt saan kyllä treenata näkö- ja muistilihaksia oikein kunnolla, sillä kaikilla neljällä kurssilla on paksu kurssikirja joka opiskellaan lähes kannesta kanteen. Tenttejä on joka kurssilla 2-3. Yhdellä kurssilla siis suunnilleen saman verran, kuin koko 2,5 vuoden ympäristötieteiden opintojen aikana yhteensä... No ei nyt ihan, mutta melkein. Ryhmätöihin ja tutkielmiin tottuneena tämä tuntuu paluulta ylioppilaskirjoituksiin, mutta ei se mitään. Toisaalta pidän tällaisesta järjestelmällisestä asioiden läpikäynnistä - ryhmätöistä kun yleensä jää käteen se oman tutkimuskohteen tuloksena syntynyt pieni tiedon kaistale, mutta harvemmin sen enempää.
Mutta kuten todettua, ilman luonnossa oleskelua ei tämä hapella elävä olento selviäisi, joten onhan sitä pitänyt tämänkin kotipesän ympäristöä kartoittaa ja aika hyviä seikkailupaikkoja on alkanutkin löytyä. Ja mikä sen parempaa kuin luontoseikkailla aurinkoisessa poutasäässä - Calgary on tunnettu aurinkoisimpana kaupunkina Kanadassa. Täällä paistaa aurinko jopa 333 päivänä vuodessa! Kyllä kelpaa pimeiden ja pilvisten marras- ja joulukuun jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti